
Imatran musiikkiopistosta Virta-opistoksi – Kulttuurin ja oppimisen pitkä perintö
Imatran musiikkiopisto on yksi Suomen vanhimmista musiikkioppilaitoksista. Se perustettiin osana Ylä-Vuoksen Seudun Amatööriorkesteriyhdistystä vuonna 1938. Musiikkiopistomme onkin maamme n. 200 musiikkioppilaitoksen joukossa viidenneksi vanhin.
ALKUTAIVAL: AMATÖÖRIORKESTERISTA MUSIIKKIOPISTOKSI
Alusta asti yhdistyksen tavoitteena oli paitsi ylläpitää orkesteritoimintaa myös edistää musiikkikoulutusta. Sotavuodet viivästyttivät opetustoiminnan käynnistämistä, mutta vuonna 1945 perustettiin orkesterikoulu, jonka ensimmäisenä johtajana toimi Reino Kahra.
Alkuun kaikki toiminnot hoidettiin ilman palkkioita. Koulutuksen kuten myös orkesterin kustannukset pyrittiin hoitamaan Oy Vuoksenniska Ab:n, Imatran Voima Oy:n, Tornator Oy:n, Ruokolahden kunnan ja lukuisten liikelaitosten myöntämillä avustuksilla. Vasta muutama vuosi toiminnan alkua myöhemmin Imatran kauppala ja valtio alkoivat myöntämään apurahaa. Siinä vaiheessa koulutus ja orkesteri erotettiin budjetissa niin, että molemmilla oli oma kirjanpitonsa.
Vuosien 1945–1952 aikana orkesterikoulusta kehittyi musiikkiopisto, ja vuonna 1952 nimi muutettiin virallisesti Imatran Musiikkiopistoksi. Opetusohjelma mukautettiin Sibelius-Akatemian kurssivaatimusten mukaiseksi, mikä asetti pohjan korkeatasoiselle musiikkikasvatukselle. Sodan jälkeen toiminnan aloittaminen oli vaikeaa, mutta hengen palo, halu ja vimma tehdä musiikkia, ”musiikin pioneerien” kyky nähdä kauas tulevaisuuteen ja tietynlainen positiivinen jääräpäisyys olivat ominaisuuksia, joiden ansiosta tämä kaikki toteutui.
KASVU JA HAASTEET
1950-luvulla oppilasmäärät kasvoivat huomattavasti, mutta resursseista oli jatkuva pula. Kauppala ja valtio myönsivät opistolle avustuksia, mutta varojen riittävyys oli aina uhattuna. Uusien tilojen myötä toiminta laajeni ja ensimmäiset oppilaat lähtivät jatkamaan opintojaan Sibelius-Akatemiassa.
1960-luvulla “humpuukimusiikin” (esim. Beatles) vaikutus nähtiin haasteena klassisen musiikin arvostukselle, mutta yhteisö piti kiinni perinteistä. Jousisoitinten määrä oli huolestuttavan vähäinen, mutta orkesterin ja opiston yhteistyö Lappeenrannan kanssa toi uutta potkua alueen musiikkielämään. Vasta vuodesta 1987 alkaen päätettiin johtokunnan toimesta alkaa opettaa musiikkiopistotasoista pop- ja jazz-musiikkia.
ERIYTYMISEN JA KUNNALLISTAMISEN AIKA
1970-luvulla opiston ja orkesterin eriyttäminen nousi puheenaiheeksi, sillä opiston toiminta kulutti orkesterin varoja. Oppilasmäärien kasvaessa ja resurssien ollessa rajallisia kunnallistaminen alkoi näyttää välttämättömältä. Vuonna 1980-luvulla Imatran Musiikkiopisto päätettiin kunnallistaa ja samalla opettajavakanssien ja oppilaitosmuodon kehittäminen nousivat keskiöön.
Musiikkiopiston toiminta vakiintui vuosikymmenten saatossa ja kehittyi eri nimien ja muotojen kautta. Vuosien 1952–1996 välillä oppilaitoksen nimenä oli muun muassa Orkesteriyhdistyksen Imatran Musiikkiopisto ja vuodesta 1981 Imatran kaupungin Musiikkikoulu. Vuodesta 1996 oppilaitos tunnettiin Imatran seudun musiikki-instituuttina ja sen oppilasmäärä kasvoi vähitellen jopa lähes 500 oppilaaseen, mikä on huikea nousu alun noin 60 oppilaasta. Opetusta tarjottiin 90-luvulla jo Imatran lisäksi Rautjärvellä ja Parikkalassa.
YHDISTYMINEN TYÖVÄENOPISTON KANSSA – VIRTA-OPISTO
Vuonna 2017 Imatran musiikkiopiston tarinaan tuli uusi luku, kun se yhdistyi Työväenopiston kanssa muodostaen Virta-opiston. Tämä uusi oppilaitos toi yhteen musiikin, taiteen ja vapaan sivistystyön monialaiseksi oppimisympäristöksi. Virta-opiston rehtoriksi ja niin ikään kulttuuri- ja oppimiskeskuksen päälliköksi valittiin Sarianna Purtilo.
Historiallisesti musiikkiopiston matka on ollut täynnä kasvua ja kehitystä. Sen ensimmäiset opetustilat löytyivät Imatran yhteiskoululta ja myöhemmin muun muassa Imatrankosken kansakoululta. Nykyään oppilaitoksen toiminta on vakiintunut Kulttuuritalo Virtaan, jossa opetusta annetaan ajanmukaisissa tiloissa.
Virta-opisto jatkaa tänä päivänä Imatran musiikkiopiston ja Työväenopiston pitkää perintöä yhdistäen perinteitä ja modernia opetusta.