Vanhoja suomalaisia sananlaskuja

Sananlaskuista

Sananlaskut kuvastavat aikaansa ja elävät ajassa.

Tarkoitukseni oli tämän ja ensiviikon sanataide- ja kirjavinkkaussessioissani keskustella osallistujien kanssa vanhoista suomalaisista sananlaskuista. Miettiä mitä ne tarkoittavat ja millaisia tulkintoja niistä voi tehdä. Sattuneesta syystä se ei nyt onnistu, joten jaan suunnittelemani sanataidesession täällä blogissani.

Erilaiset, ties miten vanhat ja enimmäkseen agraariyhteiskunnasta peräisin olevat, sananlaskut ovat yhä edelleen päivittäisessä käytössä nykyisessä urbaanissa maailmassamme. Pata soimaa kattilaa päivittäin, pyy on pivossa ja kymmenen oksalla ties miten usein ja vaikka olisi miten humalassa, niin edelleenkään ei ole selvän väärti.

Sananlaskut saattavat olla vitsikkäitä, mutta vitsejä ne eivät ole. Niissä on aina ajatus takana, ne ovat kannanottoja. Parasta on se, että sananlaskuja syntyy koko ajan lisää. Ne elävät ajassa. Useimmiten ne ovat jo olemassaolevien sananlaskujen päivityksiä, mutta myös aivan uusia syntyy. Ei menny niinku Strömsössä, onko kiire vai tehdäänkö tietokoneella, ne piirtää kel on liituu. Sananlaskut kuvastavat aikaansa, niissä kuuluu oman aikansa nykyaika.

Seuraavassa muutama esimerkki sananlaskuista ja omat tulkintani niistä. Kaikki sananlaskut ovat peräisin kirjasta Sananlaskut (Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 346, 1978).

Ahven armas keittokala, särki sualassa parempi.
Jokaisessa meissä on omat hyvät ominaisuutemme, jotka tulevat esiin erilaisissa tilanteissa.

Se koiran kunnia, mikä muitte häpeä.
Pahantekijä, esimerkiksi varas, saa omissa joukoissaan arvostusta siitä, mikä muitten silmissä on häpeä.

Kun varpunen pääsöö ohran päähän siitä kasvaa rojahtaa varis.
Ihmisen käyttäytyminen muuttuu röyhkeämmäksi, jos hän saa pientäkin valtaa.

Vähä se on ko varvune visertää hauka suus olles.
Pahoissa vaikeuksissa oleva yrittää peittää ongelmiaan käyttäytymällä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Ku sika nährähän airan raosta, niin luullahan, jotta se on siinä aina.
Jos joku tekee yhden kerran jotain pahaa, muut luulevat hänen tekevän pahaa aina.

Sika syöp aijjattoma vilja, halla myöhäse pannoo.
Asiat on tehtävä ajallaan, muuten hommat menevät pieleen.

On siinä pässin piässä hyvijäkkii paikkoja.
Kaikkein vaikeimmassakin ihmisessä on hyviä puolia, vaikkei uskoisi.

Onha karjas kirjavii, joukos jottai.
Joukkoon mahtuu kaikenlaista porukkaa, ja se on hyvä asia se.

Karhul on karhun penikat.
Sellaisia ne ovat lapset kuin vanhemmatkin.

Koska sanataidesession on tarkoitus olla osallistava, niin voitte lähettää omia tulkintojanne edellä mainituista sananlaskuista joko alla olevaan sähköpostiosoitteeseeni tai käydä kommentoimassa niitä Sanarkistin Twitterissä tai Imatran kaupunginkirjaston Facebook-seinällä, jonne tämän kirjoituksen linkitän.

mika.kahkonen@imatra.fi
Puh: 020 617 6602