Kuvaaja 
Venla Kähkönen
sanataidemörkö

Sanataiteesta

Onko sanataide vaikeaa, pitääkö sitä pelätä?

Sanoista tekoihin -projektini teemana on sanataide. Mitä se on? Se on outo, hieman pelottava termi. Kyselin ystäviltäni mitä ajatuksia se heissä herättää:

”Taitavaa sanailua. Osaa laittaa tutut sanat sellaiseen järjestykseen, josta herää ajatus.”
”Kirjallisuus, runous, lyriikat musiikissa, myös kaikenlaiset sanaleikit, palindromit, anagrammit.”
”Ei ole tuttu termi. Haiskahtaa kikkailulta: taidetta taiteen vuoksi.”
”Tulee mieleen spoken word -jutut. Eli vähän niinkuin stand upit, jotka eivät naurata. Kuten ne, joilla Henry Rollins taitaa nykyään itsensä elättää.”
”Ensimmäiseksi tulee mieleen Bob Dylan.”

He, kuten minäkin, pitävät termiä kovin korkeakulttuurisena. Voi se ollakin, mutta ei sen tarvitse olla. Opetushallituksen mukaan sanataiteen tavoitteena on löytää kielen, kirjoittamisen ja lukemisen ilo, ja ymmärtää, että ne liittyvät kiinteästi toisiinsa. Sanataiteen menetelmien lähtökohtana ovat mielikuvitus, luova kirjoittaminen, suullinen kerronta sekä sanaleikit ja kirjallisuuden lukeminen. (https://www.oph.fi 7.1.2019)

Tämä on asiaa! Mielikuvitus, kirjoittaminen ja lukemisen ilo. Vaikka suhtaudun termiin epäluuloisesti, niin valtion virallisen kannan mukaan sanataide on lukemista, kirjoittamista ja puhumista. Luova kirjoittaminenkin saattaa terminä hirvittää, mutta ei se niin pahalta kuulosta kuin sanataide. Paras näkemäni neuvo luovaan kirjoittamiseen on, että uskalla heittäytyä, älä ota itseäsi liian vakavasti. Siltä pohjalta taide syntyy, sanataidekin.

Sanataide voi olla ihan vain sanailua, sitä jota tehtiin jo luolissa ja savupirteissä. Jo Kalevalan ensimmäisessä runossa puhutaan sanataiteesta: ”Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi, lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan.” Työpaikkojen ja kerhotilojen kahvihuoneissa kuulee varmasti sanataidetta. Sanataidetta on myös pelkkä lukeminen. Sillä pystyn perustelemaan itselleni sen, että projektini pääpaino on kirjavinkkauksessa. Lukemisen edistämisessä. Lukutaidosta ja lukemisesta kaikki kehitys kuitenkin lähtee.

Vaikka olen nyt itselleni selvittänyt, että sanataide ei ole mikään mörkö, myönnän, että sen osuus projektissani jännittää. Kohderyhmäni on aikuiset, ja aikuisia ei ole helppo osallistaa. Ainakin minä tunnen oloni vaivautuneeksi tilaisuuksissa, joissa yleisö joutuu osallistumaan. Leikkimään ja laulamaan. Juice Leskisen sanoin: ei haluta me viihtyä, vaan että meitä viihdytetään. Lupaan tässä nyt kaikille sanataide- ja kirjavinkkaussessioihini osallistuville, että helpolla pääsette. Kenenkään ei tarvitse tanssia ja laulaa, tai romaania kirjoittaa. Kunhan vähän sanaillaan.

mika.kahkonen@imatra.fi
Puh: 020 617 6602