Petri Kaverman Raportteja-näyttely avautuu Imatran taidemuseossa tällä viikolla

Imatran taidemuseossa avautuu 5.12. Petri Kaverman Raportteja-näyttely. Raportteja on itsenäinen osa Ruumis ja rauta -näyttelytrilogiaa, jossa Kaverma tarkastelee miehisyyteen liitettyjä konteksteja, rituaaleja, kuolemaa sekä ihmisen suhdetta luontoon ja teknologiaan. Trilogiassa hän pyrkii rikastamaan tapaa, jolla näistä aiheista puhutaan.

Ensimmäinen osa, Autonäyttely, oli esillä Galleria Sculptorissa Helsingissä vuonna 2020. Nyt Imatralla avautuva Raportteja – ruumis ja rauta lähestyy samoja teemoja muunnellen tuttua erä- ja metsästyskuvastoa.

– Halusin pitää näyttelyni museossa, jota ei vielä ole, Petri Kaverma kertoo.

Ajatus on seurannut häntä koko Raportteja-näyttelyn valmistelun ajan: millaista olisi työskennellä tilassa, joka vasta odottaa merkitystään, kuin hiljaisessa museossa ennen ensimmäistä kokoelmaa. Näyttelyn nimi, Raportteja, viittaa yhtäältä selontekoon, yritykseen hahmottaa jotakin monimutkaista kokonaisuutta. Toisaalta raportiksi kutsutaan myös painokankaan toistuvaa pienintä kuvioaihetta – eräänlaista rytmiä, joka pitää kokonaisuuden koossa.

Erämuseo oli innoittajana näyttelyn synnyssä

Näyttely sai alkunsa keskusteluista Erämuseosäätiön kanssa. Imatralle toivotaan valtakunnallista erä- ja luontokulttuurimuseota, joka voisi sijoittua tyhjentyneeseen Kaupungintaloon. Kun näyttelyyn striimataan kuvaa tuosta nyt lähes käyttämättömästä rakennuksesta, Kaverma ajattelee sen toimivan jo kuvitteellisena Erämuseona – museona, joka on yhtä aikaa olemassa ja vasta hahmottumassa.

Useissa teoksissaan Kaverma käyttää 3D-tekniikkaa, joka yleensä tuottaa kliinistä, virheetöntä konejälkeä mutta ajautuu vaikeuksiin orgaanisten aiheitten kanssa. Hän on pannut tulostimen koetukselle tarkoituksella, pakottanut sen äärirajoille. Tuloksena syntyneet virheet ovat useimmiten tervetulleita: ne tekevät hahmoista ja esineistä omanlaisiaan roolihenkilöitä raporttien draamassa. Kuinka yhtäältä luonto ja erämaa muistuttavat meitä ajattomuudesta siinä missä rauta ja koneet voivat – ainakin hetkeksi – häivyttää ihmisen rajallisuuden tunteen. 

Näyttelyssä esiintyvät maastokuosit ja metsästyskankaat kantavat oman historiansa painoa – niiden alkuperä juontaa naamiointitekniikoihin ja sotilasperinteisiin. Näiden kuosien ja kankaiden esteettinen funktio on toisarvoinen, mutta käyttäjille ne voivat viestiä metsässä liikkumiseen liittyviä myönteisiä asioita. Kaverma halusi kuitenkin etsiä kuoseihin motiiveja, jotka olisivat mahdollisimman kaukana militantista estetiikasta mutta voisivat silti toimia metsästysvaatteessa. Tekeekö maastokuvio meistä osan luontoa? Olemmeko osa luontoa?   

– Raportteja-näyttely on kutsu kulkea näiden kysymysten äärelle – tilaan, joka on yhtä aikaa museon kaltainen ja samalla ikään kuin vasta tulossa sellaiseksi. Se on kertomus ruumiista ja raudasta, mutta myös hauraudesta, kuvitelmista ja siitä, mitä tapahtuu, kun yritämme selittää maailmaa itsellemme, kuva kerrallaan, Kaverma kuvailee.

Näyttelyn toteutumista ovat tukeneet Museovirasto ja Koneen Säätiö.

Lisätietoja:

Petri Kaverma, petri.kavermaiki.fi (petri[dot]kaverma[at]iki[dot]fi), p. 045 606 6006

vs. Museointendentti Petra Lukkari, Imatran taidemuseo, petra.lukkariimatra.fi (petra[dot]lukkari[at]imatra[dot]fi), p.