Sateen kastelema ikkuna, johon on muodostunut suuria ja pieniä vesipisaroita. Taustalla näkyy epätarkka, kirkas pyöreä valo sekä punaisia ja tummia muotoja. — Päivi Eronen: Tässä kuljin kerran

Päivi Erosen Muistikuvia-näyttely koostuu visuaalisista muistiinpanoista valokuvataiteen muodossa

Näyttely Muistikuvia esillä Imatran taidemuseossa 26.9.–21.11.2025.

Imatran taidemuseossa avautuu syksyllä Päivi Erosen laaja yksityisnäyttely Muistikuvia, joka koostuu valokuvainstallaatioista, videoteoksesta ja valokuvista. Näyttely rakentuu ikään kuin kolmiulotteiseksi albumiksi, jossa henkilökohtaiset muistot ja taiteelliset havainnot kietoutuvat yhteen.

Näyttelyn avajaisia vietetään Imatran taidemuseossa perjantaina 26.9.2025 klo 17–19.

Näyttely koostuu useista teoskokonaisuuksista

Perinteiset valokuva-albumit ovat hävinneet. Käsin kirjoitetut kirjeet ovat painuneet historiaan. Lyhyet tekstiviestit, sähköpostit sekä blogit ovat korvanneet ajatustemme jakamisen. Albumit ovat muuttuneet epämääräiseksi ja nopeaksi digitaalisten kuvien kaaokseksi. Kuvat ovat hävinneet bittiavaruuteen. Tiedon jakaminen on nopeutunut, mutta pysähdymmekö itse omakohtaisen maailman kokemiseen? Eronen pohtii teostensa kautta muistin ja ajan merkitystä.

– Pyrin teosteni kautta jakamaan henkilökohtaisia kokemuksiani.

Teoskokonaisuudet käsittelevät muun muassa kadonnutta maailmaa ilman sosiaalista mediaa (Paratiisia, jonka olemme menettäneet), perheen historiaa (Äitini muistolle), nuoruuden muistoja kirjeiden muodossa (Kirjeitä Annalle), sekä nykyhetken ulkokohtaisuutta (Ruutuaika). Videoteos Uni ja kuolema – talvisodan muistomerkin äärellä puolestaan tarkastelee elämän kiertokulkua.

Näyttelyyn sisältyy myös valokuvasarja Kohtaamiani taiteilijoita: lama-ajan ja nousukauden taideopiskelijat, jossa Eronen tapaa uudelleen taidekoulutuksen käyneitä ihmisiä. Teossarja esittelee opiskelijoita, jotka ovat jatkaneet kuvataiteen ammattilaisina eri elämäntilanteista huolimatta.

Teosten toteutuksessa yhdistyvät monipuoliset valokuvatekniikat: pimiössä vedostetut mustavalkoiset hopeagelatiinivedokset, kromogeeniset värivedokset sekä digitoiduista negatiiveista valmistetut pigmenttivedokset.

– Maailmasta ja ihmisistä oppiminen on mahdollisuus – kun katselen ympärilleni ja olen utelias. Valokuvaaminen on tarjonnut minulle väylän ihmettelyyn. Kohtaamieni ihmisten kautta voin pohtia: mitä tämä elämä kaiken kaikkiaan ja keitä me ihmiset pohjimmiltamme olemme? Eronen kertoo.

Imatra osana taiteilijan matkaa

Päivi Erosen yhteys Imatraan ulottuu 1990-luvun alkuun, jolloin hän saapui paikkakunnalle valokuvauksen lehtorin tehtävään vastavalmistuneena taiteen maisterina. Taidekoulun pieni mutta kansainvälistä ilmettä saanut yhteisö tarjosi nuorelle taiteilijalle ja opiskelijoille tilaisuuden keskittyä kuvataiteeseen. Imatran koettiin tuolloin olevan syrjäinenkin paikka, mutta juuri siellä syntyi tilaa kohtaamisille, työskentelylle ja taiteelliselle kasvulle.

– Imatralla taiteen tekemiseen tarjoutui keskittymisrauha. Opiskelijoista monet saapuivat eri puolilta Suomea, ja jokaisella oli oma ainutlaatuinen polkunsa, Eronen kuvailee.

Lisätietoja Imatran museoista löytyy kaupungin verkkosivuilta.