Virkattu Juhlamokka-kori, jonka sisällä on lankarullia. — Kuva: Marjaana Malkamäki

Liisa Hietasen Totta ja tarua -näyttely esillä Imatran taidemuseossa 13.2.–29.5.2026

Näyttelyn avajaisia vietetään torstaina 12.2. kello 17–18.

Imatran taidemuseossa avautuu 13.2. Liisa Hietasen näyttely Totta ja tarua. Hietanen on hämeenkyröläinen kuvataiteilija, joka käsittelee teoksissaan lähiympäristöään, sen ihmisiä ja arkipäiväisiä havaintoja realistiseen ja dokumentoivaan tapaan.

Veistokset syntyvät perinteisiä lankatekniikoita – virkkaamista, neulontaa ja kirjontaa käyttäen. Virkkaaminen ja neulominen ovat Hietaselle veiston välineitä. Hitaat käsityömenetelmät toimivat vastavoimina eri elämänalueilla tapahtuvalle kiihtyvyydelle. Ne ovat keino käsitellä teosten aiheita ja siirtää niihin pehmeään käsityöhön ja ajankäyttöön liittyviä arvolatauksia ja merkityksiä.

Teoksia taiteilijan koko uran ajalta

Näyttelyssä on esillä teoksia Hietasen koko tähänastisen uran ajalta aivan ensimmäisestä, vuonna 2009 syntyneestä Pirkko -veistoksesta uusimpiin, juuri näyttelyn alla valmistuneisiin teoksiin. Pirkon lisäksi vanhempaa tuotantoa edustaa vuonna 2012 valmistunut Sirpa, joka saapui Pirkon kanssa näyttelyyn Rovaniemeltä saakka. Sirpa on ahkera näyttelyvieras, joka kuvaa pokkarikamerallaan näkymiä näyttelyistä. Näkymät on toteutettu kameraan kanavatyönä. Myös Imatran taidemuseon näkymä piirtyy Sirpan kameran näytölle. Näyttelyn päätyttyä näkymä irrotetaan kamerasta ja työstetään pieneksi teokseksi. Kaikki vuosien varrella kertyneet näkymät ovat esillä näyttelyssä ja ne kertovat omalla tavallaan Sirpan tarinaa. Ne paljastavat muun muassa sen, että teos on vieraillut Imatralla jo vuonna 2012 Kuvataiteen valtakunta -näyttelyssä.

Viime vuosina Hietanen on työskennellyt Kyläläiset -teossarjan parissa. Kyläläiset ovat henkilökuvia taiteilijan kotikunnan asukkaista. Näyttelyvieras ei yleensä tunne ihmisiä kyläläishahmojen taustalla. Ihmismieli kuitenkin luo mielellään tarinoita, jolloin teosten totuuspohja jää taustalle. Teosten aiheet ja materiaali sekä toteutustapa kietoutuvat yhteen katsojan omien kokemusten, muistojen ja tuntemusten kanssa. Tarina syntyy usein katsojan mielessä riippumatta siitä, mikä taiteilijan tarkoituksena on ollut tai mitä teosten taustalla on. Kenen tarinaa näyttelyssä lopulta kerrotaankaan, taiteilijan, mallin vai katsojan?