Sosiaali- ja terveyslautakunta |
§ 65 |
25.08.2009 |
Vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun myöntämisperusteet
815/05/02/13/2009
SOTEL § 65
Valmistelija: Sosiaalipalvelujohtaja Tiina Kirmanen
Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (jäljempänä vammaispalvelulaki) muutokset astuvat voimaan 1.9.2009.
Esityslistan ohessa sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenille on jaettu Kuntaliiton yleiskirje 26.6.2009, jossa esitellään lain muutokset tiivistetysti. Keskeiset muutokset ovat:
- Asiakkaan yksilöllisen tarpeen huomioon ottaminen palveluja ja tukitoimia järjestettäessä (3 § 2)
- Palvelutarpeen selvittäminen määräajassa (3 a §)
- Säädökset palvelusuunnitelmasta (3 a §)
- Päätöksenteon viivytyksettömyys ja määräajat (3 a §)
- Vammaispalvelulaki ensisijaiseksi kehitysvammaisten erityishuoltolakiin nähden (4 §)
- Henkilökohtaisesta avusta nk. subjektiivinen oikeus vaikeavammaisille ja henkilökohtaisen avun järjestämiseen liittyvät säädökset (8 § 2, 8 c § ja 8 d §)
- Henkilökohtainen apu maksuttomaksi sosiaalipalveluksi (asiakasmaksulain 4 § 5 kohta)
Merkittävä uudistus laissa ovat uudet säädökset henkilökohtaisesta avusta. Henkilökohtainen apu kuuluu 1.9.2009 kunnan erityisen järjestämisvastuun piiriin, eli on nk. subjektiivinen oikeus vaikeavammaisille. Imatran sosiaalipalvelut esittää, että sosiaali- ja terveyslautakunta vahvistaa seuraavat henkilökohtaisen avun myöntämisperusteet:
Palvelun piiriin ottamisen määrittäminen
Henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan vaikeavammaisen henkilön
välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella:
1) päivittäisissä toiminnoissa (myönnettävä siinä laajuudessa kuin
vaikeavammainen henkilö välttämättä tarvitsee)
2) työssä ja opiskelussa (myönnettävä siinä laajuudessa kuin
vaikeavammainen henkilö välttämättä tarvitsee)
3) harrastuksissa (vähintään 30 h/kk, 1.1.2011 asti 10 h/kk)
4) yhteiskunnallisessa osallistumisessa (vähintään 30 h/kk, 1.1.2011
asti 10 h/kk)
5) sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä. (vähintään 30 h/kk,
1.1.2011 asti 10 h/kk)
Henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan ko. toimia suorittaessaan. Henkilökohtaisen
avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteuttamistapa.
Henkilökohtaisen avun järjestämisessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen 1. momentissa tarkoitetuista toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.
Päätöksen siitä, onko hakija ko. pykälän tarkoittamalla tavalla vaikeavammainen, tekee vammaispalvelujen sosiaalityöntekijä. Hakijan on toimitettava päätöstä varten tarvittavat lausunnot ja selvitykset, kuten lääkärin ja/tai muiden asiantuntijoiden lausunnot. Vaikeavammaisuus määritellään yksilöllisen toimintakyvyn ja sen rajoitteiden perusteella. Palvelusuunnitelmassa määritellään henkilökohtaisen avun tuntimäärä ja avun toteuttamistavat. Päätökset tehdään pääsääntöisesti toistaiseksi, ellei määräaikaisuudelle ole erityistä perustetta.
Sairaanhoidollinen apu ei kuulu henkilökohtaisen avun piiriin.
Vamman tai sairauden aiheuttaman haitan tulee olla pitkäaikainen tai etenevä. Yleensä pitkäaikaisella tarkoitetaan vähintään vuoden kestänyttä tilaa.
Henkilökohtaisen avun järjestämistavat
Kunta voi järjestää henkilökohtaista apua:
1. Korvaamalla vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan
palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset työnantajan maksettavaksi kuuluvine lakisääteisine maksuineen ja korvauksineen sekä muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat kulut. Edellyttää vammaisen kykyä ja halua toimia työnantajana. Tarvittaessa kunnan viranomaisten on ohjattava ja autettava avustajan palkkaamiseen liittyvissä asioissa.
Imatran kaupunki avustaa tarvittaessa vammaista henkilöä työnantajana toimimisessa. Työsopimuksen avustajan kanssa tekee avustettava joko itsenäisesti tai Imatran kaupungin palkkalaskennan henkilöstön avustamana. Palkanlaskennan ja –maksun hoitaa tarvittaessa Imatran kaupungin palkkatoimisto. Palkanlaskennan henkilöstö myös auttaa tarvittaessa erilaisissa palkan maksuun liittyvissä tulkinnoissa.
Vammaispalvelut auttaa vammaista henkilöä tarvittaessa avustajan rekrytoinnissa. Vammaispalvelut ja kotihoito avustavat vammaista tarvittaessa myös vakituisen henkilökohtaisen avustajan sijaisen järjestämisessä.
Korvattavia kustannuksia ovat
- Avustajan palkka
- Työaikalain mukaiset erilliskorvaukset ilta-, lauantai-, pyhä ja ja ylitöistä sekä vuosilomalain mukaiset korvaukset sekä työsopimuslain mukainen sairausajan palkka.
- Muut avustajasta aiheutuvat kohtuulliset ja välttämättömät kulut. Näiden kohdalla tehdään tapauskohtaisesti erillinen päätös. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan korvattavia kuluja voivat olla esim. avustajan rekrytointikulut ja työantajana toimimiseen liittyvät koulutuskulut. Näistä on neuvoteltava etukäteen vammaispalveluiden sosiaalityöntekijän kanssa. Korvattavia kustannuksia ovat myös avustajan matkakulut silloin, kun avustaminen edellyttää matkustamista esim. vaikeavammaisen henkilön työn vuoksi (ei avustajan matkakulut kodin ja työpaikan välillä).
Avustajan tuntipalkka
- Vuonna 2009 tuntipalkka on: 8,37 € - 9,28 € välillä riippuen avustajan koulutuksesta.
- Tuntipalkan suuruus tarkastellaan vuosittain
- Henkilökohtaisille avustajille ollaan valmistelemassa työehtosopimusta. Sopimuksen astuttua voimaan tuntipalkka tarkistetaan sopimuksen mukaiseksi.
Kaakkois-Suomeen on suunnitteilla Henkilökohtaisen avun keskus, josta kunnat voivat hankkia henkilökohtaisen avun järjestämiseen liittyviä palveluja asiakkaille.
2. Palveluseteli
Järjestetään antamalla vaikeavammaiselle henkilölle avustajapalveluiden hankkimista varten sosiaalihuoltolain 29 a §:ssä tarkoitetun
palvelusetelin, jonka arvo on kohtuullinen
Palvelusetelin mahdollinen käyttöönotto selvitetään. Edellyttää mm.
palveluntuottajien kilpailuttamista.
3. Kunnan oma tai ostopalvelu
Järjestetään hankkimalla vaikeavammaiselle henkilölle avustajapalveluita julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta tai järjestämällä palvelun itse taikka sopimuksin yhdessä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa.
Vammaispalveluissa yhden lähihoitajan työpanos suunnataan henkilökohtaisen avun järjestämiseen. Tulevaisuudessa tämä työpanos kohdennetaan erityisesti sellaisiin tilanteisiin, jossa vaikeavammainen tarvitsee henkilökohtaista apua jatkuvasti ja toistuvasti, mutta pieniä tuntimääriä kerrallaan. Lisäksi työpanosta suunnataan mahdollisuuksien mukaan vakituisten avustajien sijaistuksiin.
Ostopalveluja käytetään perusteluissa tilanteissa.
Henkilökohtainen apu voidaan järjestää yhdellä tai useammalla toteuttamistavalla.
Erityistilanteita:
Kehitysvammaiset:
Myös kehitysvammaisten on täytettävä vaikeavammaisuuden kriteerit. Lievästi kehitysvammaiset eivät siten pääsääntöisesti ole oikeutettu henkilökohtaiseen apuun. Kehitysvammaisten kohdalla tulee arvioitavaksi myös vammaispalvelulain 8 c §:n 2 kohta: "Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa". Vammaispalvelujen henkilöstön vastuulla on selvittää, mahdollisesti erilaisia menetelmiä ja apuvälineitä käyttäen, kehitysvammaisen kyky tehdä omia itsenäisiä valintojaan. Henkilökohtainen apu ei ole soveltuva palvelu, jos avun tarpeen määrittelystä vastaa pääasiassa joku toinen henkilö, esim. omainen tai asumispalvelun henkilöstö.
Hallituksen lakiesityksen perusteluissa korostetaan myös, että henkilökohtaisen avun ulkopuolelle rajautuvat sellaiset avun tarpeet, joiden tyydyttäminen edellyttää pääosin hoivaa, hoitoa ja valvontaa. Vaikeavammaisten kehitysvammaisten hoivan ja valvonnan tarpeisiin vastataan muiden palvelujen kuin henkilökohtaisen avun avulla. Henkilökohtainen apu ei tule kysymykseen myöskään silloin, kun vaikea- tai monivammaisen henkilön huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein. Tämä rajaa henkilökohtaisen avun ulkopuolelle tilanteet, joissa kehitysvammainen henkilö tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa ja valvontaa.
Alaikäiset lapset ja nuoret:
Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsensa, myös vammaisen lapsen, hoidosta ja kasvatuksesta (lastensuojelulaki 2 §). Henkilökohtaisen avun käyttö edellyttää avustettavan kykyä tehdä itsenäisiä valintoja ja määritellä avun sisältö ja toteutustavat. Alaikäisten vaikeavammaisten kohdalla henkilökohtainen apu tulee harkittavaksi silloin, kun he eivät ole vanhempiensa välittömän ja jatkuvan valvonnan tarpeessa ja he kykenevät tekemään omaa elämäänsä koskevia valintoja. Vammaispalvelujen sosiaalityöntekijä/sosiaaliohjaaja arvioi tämän tapauskohtaisesti. Hoivan ja valvonnan tarpeisiin ei henkilökohtaista apua myönnetä.
Vammaispalvelulaki on toissijainen suhteessa muuhun lainsäädäntöön. Ensin arvioidaan lainsäädännössä ensisijaisten palvelujen sopivuus ja riittävyys. Mm. päivähoito, koululaisten iltapäivähoito ja kotipalvelu ovat näitä lainsäädännössä ensisijaisia palveluja.
Kunnan on järjestettävä henkilökohtaista apua, jos henkilö vammansa vuoksi tarvitsee sitä suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista (VPL 8 §). Siten esim. vammaisen lapsen hoitoa tai kotipalvelua ei järjestetä henkilökohtaisena apuna.
Ikääntyneet:
Lähtökohtaisesti mitään ryhmää ei ole suljettu henkilökohtaisen avun ulkopuolelle iän perusteella. Vammaispalvelulain 8 c §:n 3 kohdassa on kuitenkin todettu, että henkilökohtainen apu ei tule kysymykseen silloin, kun avun tarve johtuu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista. Päätöstä tehtäessä on erotettava tavanomaiseksi katsottava ikääntyminen ja ikääntymiseen liittyvä vammaisuus. Arvion tästä tekee pääsääntöisesti lääkäri.
Esim. muistisairaiden vanhusten kohdalla tulee arvioitavaksi se, onko hakijalla voimavaroja määritellä itse avun sisältö ja toteutustavat ja se, missä määrin henkilökohtainen apu tukee vanhusta toteuttamaan omia elämänvalintojaan. Henkilökohtainen apu ei tule kysymykseen, jos avun tarpeen määrittely perustuu pelkästään toisen henkilön – kuten omaisen – näkemyksiin. Henkilökohtainen apu ei tule kysymykseen myöskään silloin, kun vanhuksen avun- ja palveluntarve perustuu pääosin hoivaan, hoitoon tai valvontaan. Henkilökohtainen apu ei tule kysymykseen myöskään silloin, kun vaikea- tai monivammaiset henkilön huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein. Tämä rajaa henkilökohtaisen avun ulkopuolelle tilanteet, joissa vanhus tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa ja valvontaa.
Asumispalveluiden piirissä olevat vaikeavammaiset:
Kunnan ja yksityisten palvelutuottajien välisissä ostopalvelusopimuksissa tullaan entistä tarkemmin määrittelemään mitä palveluja asumispalvelu kattaa. Asumispalveluiden piirissä oleville vaikeavammaisille ei pääsääntöisesti myönnetä henkilökohtaista apua esim. päivittäiseen ulkoiluun tai esim. kaupoissa/lääkärissä käynteihin.
Omaishoidettavat:
Omaishoitajan vapaapäivät järjestetään omaishoidontukilain perusteella. Henkilökohtaista apua ei tähän tarkoitukseen myönnetä.
Omaishoitajana työskentelevä omainen ei voi työskennellä omaishoidettavansa henkilökohtaisena avustajana.
Sosiaalipalvelujohtajan esitys (TKi):
Sosiaali- ja terveyslautakunta vahvistaa vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun myöntämisperusteet.
Stj:n ehdotus (TKo):
Hyväksytään sosiaalipalvelujohtajan esitys.
Päätös:
Ehdotus hyväksyttiin.
______________